keskiviikkona, tammikuuta 16, 2013

Lankatyöt ja huovutus -kurssin aloitus


Hei kaikille,
tästä alkaa minun lankatyöt ja huovutus -kurssin oppimispäiväkirjani. Opiskelen Itä-Suomen yliopistossa luokanopettajaksi, mutta käsityötiede on pitkänä sivuaineenani. Tämä kurssi suoritetaan vuoden 2013 kevään aikana ja toivon näistä blogipäivityksistäni olevan muillekin hyötyä ja iloa. Merkitsen kaikki tähän oppimispäiväkirjaan kuuluvat tekstit tunnisteella LaHu. Tekstejäni saa kommentoida ja olisikin mukavaa saada palautetta ajatuksistani ja tekemisistäni :)
Lähtökohtani tälle kurssille
Olen pitänyt itseäni aina taitavampana käsityön tekijänä, kun puhutaan lankatöistä. Minulle ompelutyöt ovat olleet haasteellisempia. Tämä johtuu ehkä siitä, että olen jo pienenä oppinut virkkaamaan ja sen jälkeen aika nopeasti neulomaan (tai kutomaan niin kuin meillä sanottiin). Minut opetti virkkaamaan naapurimme mummo Helmi ja minun oma mummoni. Ensimmäistä luokkaa käydessäni kävin Helmillä ”iltapäiväkerhossa” eli teimme yhdessä läksyni ja odotimme, että vanhempani tulivat töistä kotiin. Helmi on kertonut, että minä olin nopea tekemään läksyt, joten hänen oli keksittävä minulle jotain ylimääräistä tekemistä. Niinpä äkkiä kävi näin, että virkkuukoukku ja lankarulla vaihtuivatkin pian ketjusilmukoiksi, mitkä ylettyivät Helmin ulko-oven kahvasta aina minun omaan huoneeseeni asti.
Siitä kai innostukseni lankatöihin on syntynyt. Olen mielestäni hyvä perustekniikoissa ja teen siistiä jälkeä. Kuitenkin minulla on paljon tekniikoita opeteltavana ja mielestäni se onkin yksi lankatöiden hienouksista. Olen viimeisen puolen vuoden aikana usein miettinyt miten hienoa on, kun esim. neuloessa pelkillä oikeilla ja nurjilla silmukoilla saa todella erilaisia pintoja aikaiseksi. Periaatteessa siis saan nykyisillä perustaidoillani paljon jo aikaiseksi, mutta aina on mukavaa ja mielenkiintoista oppia uutta ja soveltaa sitä sitten. 
Mielestäni eräs hienous lankatöissä on myös se, että niissä voi soveltaa melko vapaasti. Esimerkkinä voin kertoa, että kun itse opin virkkaamaan niin en katsonut ohjeita vaikka pallon tekemiseen, vaan kokeilin miten lisäyksiä ja kavennuksia pitää tehdä, jotta pallon muoto säilyy. Kokeilun kautta on mielestäni mahtavaa oppia asioita, koska silloin niistä mielestäni oppii enemmän kuin ohjeesta lukemalla. Siinä oppii meinaan mielestäni järjen käyttöä ja oma-aloitteisuutta. 
Lankatöissä ja huovutuksessa minulla on paljon opittavaa opettamisesta. Tämä on myös eräs syy, miksi kurssi tuntuu itselle hyvin mieleiseltä. Haluan itse oppia uusia tekniikoita, mutta myös oppia siirtämään näitä oppeja ja taitoja tuleville oppilaileni. Olen itse soveltaja "tekijätyypiltäni", mutta sillä tavalla en voi opettaa vaikka pieniä lapsia virkkaamaan. Haluan kyllä opettaa heitä myös soveltamaan ja miettimään luovia ratkaisuja ongelmiin, mutta mielestäni perustekniikoita on hyvä harjoitella myös ilman sovellusta.
Tammikuisin terveisin,
                        Elina

P.S. Orientoiduin tälle kurssille tekemällä huovutetun maapallon märkä- ja neulahuovutuksella. Tässä linkki http://www.blogger.com/blogger.g?blogID=2005683470218620460#editor/target=post;postID=9002779973989535646 :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti