
Tässä on eräs luokanopettaja opintoihini kuuluvan teknologiakasvatuksen perusteet -kurssin aikaansaannos. Tämä palapeli on menossa kummitytölleni joulupukin lahjasäkkiin. Heh, nyt näyttäisi vähän siltä, että saan innoitukseni töihin aina suunnitellessa kummitytölleni juttuja. Puolitoista vuotias kummityttöni on suuri lehmäfani ja siitä siis aihe palapeliin.
Tämän
opintojakson tavoitteena minulla oli oppia suunnittelemaan tietylle luokka-asteelle
soveltuva työ ja harjaantua itse lisää teknisen käsityön eri osa-alueilla. Halusin
pyrkiä muuttamaan omia
ajattelutapojani nykyaikaisempaan kokonaisen käsityön ajatteluun. Tämä on
minulle jo tuttua tekstiilikäsityön puolelta, joten tämä sama ajatus pitäisi
pystyä siirtämään vain teknisen käsityön
puolelle. Opintojakson
aikana sainkin suunniteltua ja toteutettua työn, joka on mielestäni
4.luokkalaiselle riittävän haastava, mutta kuitenkin toteutettavissa kokonaisen
käsityöprosessin keinoin. Työ voi olla jokaisella oppilaalla omannäköinen ja
jokaisella on mahdollisuus suunnitella siitä käyttötarkoituksiinsa sopiva. Työ
vaatii omaa pohdintaa ja ratkaisujen tekoa tutkimisen ja kokeilemisen kautta.
Täytyy miettiä kenelle ja miksi pelin rakentaa. Mistä materiaalista se
kannattaa tehdä ja mitä työvälineitä sen tekemiseen vaaditaan.
Suunnittelemastani ja
valmistamastani työstä tuli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut vaikka joissain
kohdissa olisin voinut saada parempaa jälkeä aikaan, jos olisin heti löytänyt
oikeat työvälineet työstämiseen. Kuviosahausta aloittaessani käytin 2 mm
paksuista lehtisahaa, mutta kääntymiskohdan tullessa vastaan, huomasimme sen
olevan liian jäykkä, joten jos tällä terällä olisi jatkanut sahaamista, olisi
pitänyt joka käännöskohtaan porata oma pieni aloitusreikä. Nämä reiät olisivat
jääneet näkyviin hyvin helposti työhön, joten päädyin testaamaan ohuempaa terää
lehtisahassa. Kokeilu osoittautui onnistuneeksi valinnaksi ja tämän avulla sain
sahattua koko kuvion irti todella kauniisti. Minua jäi hieman harmittamaan se,
että isommalla terällä sahatut näkyvät
hieman lopullisessa työssä. En voinut hioa porausreikää kokonaan näkyvistä,
jotten sillä palat olisivat olleet muuten liian pieniä koloon nähden ja jääneet
näin ollen lonksumaan valmiissa työssä ikävästi. Kaiken kaikkiaan olen kuitenki tyytyväinen työhöni.
Jouluna sitten nähdään kuinka puolitoista vuotias kummityttöni tämän kokoamisessa onnistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti