Valitsemani
virkkaustyöni on kultaseppäkoulussa tekemäni riipus. Virkkasin punaisen ison
korukiven ympärille ohuella hopealangalla verkon. Kiinnityslenkin kiinnitin
virkkauksen väliin. Työtä oli mielestäni kivaa tehdä, se oli sellainen kokeilu.
Virkkauksen aloittaminen ja lopettaminen metallilangalla oli melko hankalaa
kahdesta syystä. Ensimmäinen oli se, että työ ei saisi purkautua käytössä ja
toinen se, ettei langan päitä saanut kovin kauniisti pääteltyä työn sisälle. Tässä
työssä yhdistyivät sen hetkinen ammatinvalintani sekä harrastuneisuuteni
käsitöissä. Tämä oli myös yksi kultaseppäkoulussa tekemistäni töistä, missä
tunsin olleeni vahvoilla. Koulussa oli todella haastavia tehtäviä teknisesti,
joten tämän työn kohdalla koin voivani käyttää omaa vahvuuttani hyödyksi.
Vaikka lopputuloksesta ei tullutkaan kovin kaunis (huono viimeistely ja
materiaalit eivät tukeneet toisiaan) tai kestävä niin se oli koru, mikä
heijasti minua persoonana.
Demolla
nousseita asioita (22.2.2013):
Pohdimme
22.2.2013 käydyllä demolla meille opiskelijoille mieleen jääneitä virkkaustöitä
ja syitä, minkä takia ne ovat jääneet muistoihimme. Pohdimme seuraavia asioita:
- motivointi on tärkeää käsitöissä: mihin
käsityötä käytetään (tuleeko käsityö oikeasti käyttöön vai lojuuko se kaapin
perällä, liittyykö se ehkä harrastukseen tms. ym.), kenelle se tulee (itselle,
lahjaksi tärkeälle ihmiselle, vanhainkotiin….), mikä siinä on aiheena.
Esimerkiksi pitsiliina ei välttämättä kaikille nykylapsille ole se
mielenkiintoisin aihe, mutta jos tällaisen keksii itse tehdä, niin motivaatio
voi olla korkea
- oma tarve tuntui olevan myös todella hyvä
motivaattori, silloin jaksoi tehdä isonkin ja aikaa vievän työn loppuun, vaikka
projekti kestäisi vuodenkin. Isoa työtä tehdessä myös se helpotti
pitkäjänteisyyden yllä pitämisessä, että työ oli tehty paloista. Paloista
tehtyä työtä voi jatkaa helposti vaikka matkustaessa, kun koko projektia ei
tarvitse aina raahata mukana. Koulua ajatellen paloista tehdyssä työssä on se
hyvä puoli, että kun oppilas unohtaa käsityönsä kotiin, hän voi jatkaa toisen
palan tekemistä. Minun mielipiteeni on myös se, että tällaisissa
jättiläisprojekteissa työn vaativuustason pitää olla tarpeeksi matala, jotta
koko vuotta ei joudu keskittymään todella kovasti tekemiseen. Kohtuullisen
helppoa työtä on mukavaa tehdä vaikka olisi samalla muuta puuhaa ja yksinkertainen
palan tekeminen automatisoituu ajan kanssa.
- koulussa oppilaille on hyvä kertoa
realistisesti, että uuden taidon oppiminen on aina aikaa vievää puuhaa ja sen
takia pitää olla kärsivällinen, vaikka esim. virkkaus ei heti sujuisikaan
nopeasti ja jälki olisi tasaista. Virkkauksessa oli meidän opiskeluryhmämme
mukaan se hyvä puoli, että perussilmukat osatessaan oppilas voi tehdä erilaisia
kolmiulotteisia muotoja ja näin saada lisää motivaatiota työskentelyyn oman
suunnittelun ja luovuuden innoittamana. Harjoitteluun tuskastuneen oppilaan
kanssa kannattaa pitää taukoa välillä työskentelystä ja jutella taidon
oppimisesta
- tuskaiset projektit on jääneet mieleen
- toisten odotusten ylitys voi jäädä
mieleen
- merkitys voi löytyä perinteestä: oman
perheen, suvun tai kotipaikan (voi motivoida esim. sukulaisen tai perheen
jäsenen tekemällä työllä à missä on
nähnyt aiemmin virkkausta, mihin sitä voi käyttää;)
- kilpailu (voi olla joukkueittain tai
kilpailla omia edellisiä esim. virkkauksia vastaan) positiivisessa hengessä voi
motivoida à voisin kuvitella, että näin saisi myös
pojat innostumaan esim. ketjusilmukoista
- materiaali ja työväline voivat tehdä
työstä merkityksellisen ja motivoida: klitterivirkkuukoukku vai tavallinen
harmaa alumiininen
- käsityötunneilla ei välttämättä kaikki
oppilaat innostu valmiista ohjeista, vaan haluavat revitellä itse
Huomioitavia
asioita, kun virkkausta aletaan harjoitella:
- taitoa opettelevalle lankana
tiiviskierteinen, joustava, ehkä hieman sileä/kiiltävä ja tarpeeksi paksu
lanka. Langan purettavuus on hyvä olla sellainen, että oppilas saa sen itse
purettua. Myös langan väri on tärkeä: mielellään ei musta, vaan joku vaalea,
mistä silmukat erottuvat helposti.
- aloittelevaa virkkaajaa helpottaa, jos
työssä on aluksi valmis pohja. Esimerkiksi jos tehdään verkkopusseja, niin
pohjana voi olla nahan tai kierrätysmuovin palanen, missä on reunoilla reikiä.
Näin virkkaamisen aloittaminen on helpompaa. Pussista voi tehdä sipulipussin,
pallopussin ym.
- kynä- vai veitsiote virkkuukoukusta? Ohuilla langoilla virkatessa kynäote ja
paksuilla, esim. trikookude, niin veitsiote. Tämä on kulttuurisidonnainen tapa,
eli Suomessa tehdään usein kynäotteella ja se kannattaa tästä syystä opettaa
oppilalle. Jos joku oppilas kuitenkin osaa virkata jo veitsiotteella, niin sitä
ei kannata lähteä kitkemään väkisin pois, koska tässä ei ole oikeaa eikä
väärää. Minun mielestäni on hassua, että luovaa työvälineen käyttöä rajoitetaan
sen takia, että se on ”väärä” tapa. Ymmärrän, että on hyvä opettaa lapsille
jokin perustapa tehdä asia, mutta jonkin tavan ”vääräksi” kutsuminen antaa
mielestäni lapsille väärän mielikuvan. Välillä joku työtapa on parempi kuin
toinen, ja näin ollen työvälinettä voi käyttää luovasti, jos se helpottaa
työskentelyä.
- huomioi opettaessa langan ja työn
pitämisen asento johdonmukaisesti
samalla tavalla aina
- jos lapsella on langan kiristämisessä
ongelmia niin langan voi ohjata sormien yli ali yli
- auditiivinen, kinesteettinen ja
visuaalinen tuki oppilaalle avuksi
1.
pistä
koukku edellisen kerroksen silmukkaan (silmukan takareunasta vai etureunasta ja
yhden langan vai molempien läpi .)
2.
kierrä
lanka koukulle etukautta langan alapuolelle
3.
vedä
lanka silmukan läpi
4.
kierrä
lanka uudestaan koukulle
5.
vedä
lanka molempien silmukoiden läpi
- dokumenttikamera luokkaan!
- hauska video maailman nopeimmin virkkaavasta naisesta ja mosaiikkivirkkauksesta http://www.youtube.com/watch?v=TXmYKwaw3Cw&feature=player_embedded
- lankalenkkialoitus oli ihan uusi juttu
minulle! http://www.crochetme.com/forums/t/28917.aspx
linkistä löytyy ohje.
- yläasteella kiinteitä silmukoita ja
motivointina tuotesuunnittelun kautta, erilaisilla materiaaleilla,
ajankohtaisen asian kautta
- neulegraffitteja tehdessä on muistettava
että kuka vaan voi ottaa ne poist koska haluaa. Jos graffitti tehdään kouluun
sisälle niin ne todennäköisesti säilyvät pidempään ja koristavat pitkään
koulurakennusta. Linkistä löytyy Helsingin vanhassa kirkkopuistossa kesällä
2012 järjestetystä Knit’n Tag -tempauksesta (http://vitonen.fi/kulttuuri/neulegraffiti-yllattaa-tata-lisaa/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=neulegraffiti-yllattaa-tata-lisaa)
- käsityötunneille voi integroida englannin
opiskelua à ohjeet englanniksi, voisiko olla ehkä
edistyneemmille haasteena tehdä vieraskielisestä ohjeesta à opettajan pitää selvittää ohje itselleen
ensin
- ovistopperi voisi olla mukava työ tehdä
koulussa. Se on kivi, mikä on päällystetty huovuttavalla tai virkkaamalla à http://virkkuukoukussa.vuodatus.net/lue/2012/07/uutuus-kivi-istuin
Jos oppilaiden kanssa haluaa tehdä luokkaan
tekstiileitä niin pitää huomioida paloturvallisuus suositukset. Luokkaan voi
laittaa ei-palosuojattuja materiaaleja, mutta niissä olisi hyvä ottaa
paloturvallisuus huomioon, ettei tahallaan aiheuteta suurempaa riskiä.
Esimerkiksi tekokuidut syttyvät herkemmin kuin luonnonkuidut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti