Näytetään tekstit, joissa on tunniste Huovutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Huovutus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2014

Vapaalankahuovutus

Verho ikkunaan vapaalankahuovutuksella.

Osallistuin opinnoissani opiskelijan pitämään vapaalankahuovutus pajaan. En ollut aiemmin kokeillut tätä, joten päätin lähteä opastetusti tekemään tätä minulle uutta huovutustekniikkaa. Netistä löytyy paljon ohjeita, mutta meillä pajan pitäjä toimi opastajana. Pääideana on, että pohjalle tulee lakana, jonka päälle langat ja villat asetellaan halutulla tavalla. Huomioidaan, että ne ovat riittävästi toistensa päällä, jotta ne huopuvat yhteen. Lisäksi pitää muistaa kutistuminen joka on noin kolmasosa.




Kun asettelut on suoritettu niin reunat taitellaan villojen päälle siististi. Pyyhe kääritään pötköksi ja tämä lähdetään rullaamaan tasaiseksi pötköksi. Pötkö sujautetaan sukkahousun sisään ja pestään pesukoneessa riittävän monta kertaa, niin että saadaan haluttu lopputulos.



Minä valitsin värit siten, että ne sopivat aiemmin tekemiini pullonkorkki istuinpäällisiin. Työ onnistui kohtalaisen hyvin ja verhosta tuli hyvän mittainen ikkunaan. Lyhyempikin olisi itseasiassa riittänyt, mutta mieluummin liian pitkä kuin liian lyhyt. :)

maanantaina, toukokuuta 12, 2014

Värttinän rakennus ja värttinällä kehräys

Minun ja Minnan opintoihin kuului tänä vuonna luokanopettaja opintoihin liittyvä pienimuotoinen projektiharjoittelu, jonka järjestimme muiden opiskelijoiden kanssa Eurooppa -päivänä 5-luokkalaisille oppilaille Olavinlinnassa. Järjestimme kaksi työpajaa; toiminnallinen neulahuovutuspaja ja kokemuksellinen villantarina -paja.

Toiminnallisessa työpajassa oppilaat saivat valmistaa omat viirit neulahuovuttamalla ja niistä koottiin lopuksi yksi iso nauhaviiri. Viirien pohjat on tehty kierrättämällä vanhoja villakangastakkeja. Viirit leikattiin muotoonsa, sivut saumuroitiin ja yläreunaan ommeltiin nauhakuja, josta narun pääsi pujottamaan.

Me harjoittelijat teimme omat esimerkkiviirit, joita tässä kuvassa on näkyvillä. Nuolen osoittama viiri on minun esimerkkini.


Toinen työpaja oli kokemuksellinen villantarina -paja, jossa pohdittiin ja mietittiin miten villasta saadaan lankaa. Esillä oli kaikki aina raakavillasta villalagan valmistamiseen tarvittavat materiaalit ja välineet. Oppilaat pääsivät itse kokeilemaan miltä raakavilla tuntuu, kuinka sitä karstataan ja miten tästä lähdetään kehräämään lankaa värttinällä tai rukilla. Esillä oli myös pienet kangaspuut, joilla voitiin näyttää miten langasta voitaisiin kutoa kangasta.

Opettelimme päivää varten kehräämään ja rakensimme kotitekoiset, mutta silti oikein toimivat värttinät, joilla voi kehrätä lankaa. Värttinän rakentaminen tapahtui hyvin nopeasti ja helposti. Minun puutikussani sattui olemaan oksantynkä juuri oikealla korkeudella, joten minun ei tarvinnut muuta kuin tunkea cd-levyt (5 kpl) oikeaan kohtaan. Ruuvilenkin pyörittelin tikun kärkeen pihtien avulla ja koska se oli kokonaan suljettu rengas, niin jouduin rautasahalla ottamaan renkaasta palan pois.


Värttinän käyttö oli alussa todella työlästä ja hankalaa. Villa katkesi koko ajan ennen kuin ehdin edes aloittaa kunnolla koko homman. Harjoittelu ja sinnikkyys kuitenkin auttoi ja homma alkoi sujua pikku hiljaa paremmin. Vieläkään en saanut kovin tasalaatuista lankaa aikaiseksi. Minulla oli villana huovutusvillaa ja kuulin myöhemmin, että helmpompi olisi aloittaa langan kehräys jos villana käyttäisi valmista villapötköä.

Ehkä harjoittelen vielä myöhemmin lisää! :)

Tässä vielä muutamia linkkejä punomosta, jotka auttavat pääsemään kehräämisessä alkuun.





    maanantaina, helmikuuta 03, 2014

    Huovutettu istuinalunen

    Nämä istuinaluset on huovutettu Pirtinkehräämön villoista noin vuosi sitten. Harmaa/ruskea/valkea -istuinalusen olen tehnyt käsinhuovuttamalla pallerot saippuan ja veden kanssa hankaamalla.



    Sini/vihreä/valkea -istuinalunen on siskoni tekemä. Hän huovutti pallerot ensin pesukoneessa sukkahousuihin solmimalla, jonka jälkeen niitä vielä tiivistettiin yhdessä käsin huovuttamalla. Pallerot on ommeltu molemmissa istuinalusissa lopuksi toisiinsa neulan ja villalangan avulla.
    Annoimme istuinaluset vanhemmilleni lahjaksi ja nämä ovat olleet heidän pihakeittiössään käytössä. Ne toimivat hyvin lämmikkeenä ja ovat pysyneet hyvin muodossaan vaikka ovatkin olleet käytössä jo vuoden verran.

    perjantaina, huhtikuuta 26, 2013

    Yhteisöllinen tapahtuma "Käsityö ja kotitalous kohtaavat maailman"

    Lankatyöt ja huovutus -kurssiimme kuului yhteisöllisen tapahtuman suunnittelu ja järjestäminen opettajankoulutuksen 60-vuotisjuhlaviikolle. Teimme yhteistyötä kotitalouden opiskelijoiden kanssa. Tarkoituksena oli järjestää maahanmuuttajaryhmälle tapahtuma, jossa käsityö ja kotitalous toimisivat kohtaamisen "välineinä".

    Ensimmäisellä yhteisellä suunnittelukerralla jakauduimme ryhmiin ja ideoimme ensin pienryhmissä tehtävänantoa. Tämän jälkeen kokoonnuimme jakamaan ideoitamme ja valitsimme niistä kaikille sopivan kokonaisuuden. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että kaikki ryhmät leipovat pullaa ja neulahuovuttavat valmiisiin patalapun pohjiin omaa kulttuuriaan kuvaavia asioita. Nämä patalaput tehdään niin, että sekä suomalaiset että maahanmuuttajat tekevät ne ja tapahtuman lopuksi ne vaihdetaan. Meidän pienryhmämme päätyi kuitenkin siihen, että jokainen saa viedä oman pannunalusensa kotiin.

    Pajassa tutustuimme toisiimme aluksi niin, että näytimme kartalta missä kukakin oli syntynyt. Meidän ryhmässä oli maahanmuuttajia Burmasta, Sri Lankalta ja Afganistanista. Tutustumisvaiheen jälkeen leivoimme pullataikinan ja sen kohoamisen aikana neulahuovutimme valmiiden huopalevujen päälle. Leivoimme pullat ja niiden paistumisen aikana vielä neulahuovutimme loppuun pannunaluset.

    Paja oli mielestäni onnistunut siksi, että meillä oli konkreettista tekemistä mikä lievitti jännitystä ja hämmentävää hiljaisuutta toisilleen tuntemattomien ihmisten välillä. Seuraavaksi muutamia mieleeni tulleita mietteitä pajasta/maahanmuuttajien kohtaamisesta/neulahuovutuksesta:

    - tutustumiseen olisi kannattanut ehkä olla valmis pohja siitä, mitä itsestään kertoo: esim. näyttää kartalta mistä on ja maahanmuuttajatolisivat voineet kertoa kuinka kauan he ovat asuneet Suomessa

    - pajassa olisi voinut mielestäni soida rauhallinen musiikki taustalla. Olimme suunnitelmaamme kirjoittaneet tästä, mutta jostain syystä emme laittaneet sitä päälle

    - pajan aikana oli välillä hiljaista, emmekä meinanneet keksiä keskustelun aiheita. Olisi auttanut ehkä, jos olisimme tutustuneet paremmin heidän maihin ja kulttuureihin aikaisemmin. Kävin pajan jälkeen lukemassa wikipediasta heidän maistaan ja kuuntelin YouTubesta heidän kansallismusiikkejaan

    - meillä oli tietokone luokassa, ja saimme heijastettua siitä kuvan valkokankaalle. Innostuimme pajan aikana näyttämään kuvia toisillemme, esimerkiksi maidemme ruuista. Tämä oli mielestäni mukava juttu pajassa! Tietokonetta voisi käyttää tämän tyyppisissä tilanteissa enemmänkin, koska on ehkä helpompi selittää asioita kun kuva on sanojen tukena

    - maahanmuuttajat selvästi pitivät leipomisesta, joten sitä olisi ehkä voinut olla jossain määrin enemmänkin. Olisimme voineet vaikka pullien leipomisessa pyytää heitä muotoilemaan muita kuin pyöreitä pullia, jolloin siihen olisi mennyt aikaa enemmän ja he olisivat saaneet kauemmin tehdä sitä

    - neulahuovutus oli mielestäni hyvä tekniikka tällaiseen pajaan, koska työtapa on helppo oppia katsomalla. Tällöin ei pitkiä ja vaikeita suullisia tai kirjallisia ohjeita tarvitse. Meidän neulahuovutus neulamme olivat harmillisesti liian paksuja monien tiiviisiin huopalevyihin, jolloin niitä muutama meni poikki. Onneksi saimme ohuempia neulahuovutusneuloja.

    - yritin kertoa maahanmuuttajille, että pannunaluseen olisi tarkotus huovuttaa jotain heidän kulttuuristaan, mutta en usko kaikkien ymmärtäneen ajatusta. En tiedä olisiko ollut helpompi selittää vaikka, että huovutamme jotain omasta luonnostamme. Tällöin olisimme saaneet aiheesta ehkä enemmän keskustelua aikaiseksi.

    - en tiedä ymmärsivätkö maahanmuuttajat paljonkaan puheestamme, osa heistä osoitti puhuvansa ja ymmärtävänsä, mutta joistain ei oikein saanut selvää. Itsestä tuntui vaikealta puhua yksinkertaisesti ja eräs maahanmuuttaja pyysi meitä puhumaan kirjakielellä (jos ymmärsin oikein). Minulle tuli välillä sellainen olo, että aloin puhua heille kuin pienille lapsille. Tämä ei mielestäni ollut hyvä vaan olisi pitänyt osata olla oma itseni ja puhua normaalisti, mutta ehkä hieman yksinkertaisemmilla sanoilla kuin yleensä. Luulen, että jos näkisimme heitä useammin ja ehtisimme tutustua, niin kaikki voisivat olla enemmän omia itsejään ja rentoutuneita vieraassa tilanteessa. Olisikin ollut mukavaa nähdä heitä useammin

    - mielestäni oli hieno kokemus tavata maahanmuuttajia, haluaisin tehdä tällaista enemmänkin. Heidän ruoka- ja käsityökulttuuristaan kertomat asiat olivat mielenkiintoisia, ja heihin olisi mukavaa tutustua enemmänkin!




    tiistaina, huhtikuuta 23, 2013

    Kulttuurit kohtaa/kolahtaa -tuotesarja

    Lankatyöt ja huovutus -kurssi sai minut pohtimaan omaa käsityökulttuuriani. Minä olen oppinut virkkaamaan muistaakseni ensimmäisen luokan ensimmäisinä kuukausina, kun olin naapurin mummolla "iltapäiväkerhossa". Siitä se kai lähti, ja edelleen koen käsityöt tärkeäksi osaksi elämääni, arkeani ja itseäni. Käsitöiden tekeminen määrittelee minua ihmisenä, niiden avulla ilmaisen itseäni ja niistä heijastan omia arvojani.

    Käsityön sivuainetta lukiessani olen ymmärtänyt, että oma käsityökulttuurini on kuitenkin melko kapea-alainen sekä kaavoihin kangistunut. Turvaudun itselleni tuttuihin ja turvallisiin tekniikoihin, esim. virkkaukseen. Villasukkiakin on tullut tehtyä monia pareja, mutta melkein aina samalla tavalla, vaikka esimerkiksi erilaisia kantapääratkaisujakin olisi monia.

    Tällä Lankatyöt ja huovutus -kurssilla olen tietoisesti ottanut tavoitteeksi laittaa oman käsityökulttuurini ja minua ympäröivän käsityökulttuurin kohtaamaan (kolahtamaan). Olen keskittynyt sellaisiin tekniikoihin, mitkä ovat minulle ennestään tuntemattomia tai muuten haastavia. Mielessäni oli jo kurssin alussa, että haluaisin tehdä hyvin modernilla ja hyvin vanhalla tekniikalla jotain.

    Tuotesarjaani kuuluvat huovutettu statement-kaulakoru, neulekoneella tehty liivi sekä neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat. Tuotesarjani ideointi lähti liikkeelle kahdesta lähtökohdasta: tuotteiden tarpeellisuus minulle sekä uudet tekniikat. Halusin tuotesarjan olevan väreiltään yhteensopiva. Harmikseni en kuitenkaan löytänyt violettia huopuvaa lankaa, vaan aniliinin punaisen

    Huovutus oli minulle periaatteessa tuttu tekniikka, mutta en ollut tehnyt siitä näyttävää korua aiemmin. Neulahuovutus oli itselleni aika vierasta, olin tehnyt sillä vain kuvioita huopaan. Tässä korussa kuitenkin neulahuovuttamalla sain tehtyä huovasta lukon. Minulla on sellainen käsitys huovutetuista tuotteista, että varsinkin vaatteet ja asusteet ovat usein jollain tapaa minun tyylini ulkopuolella. Tällä kertaa minulla olikin tarkoituksena tehdä tuote väreistä, joista itse pidän ja tehdä käyttöön tuleva koru.













    Toinen tekemäni tuote oli neulekintaat. Neulekintaiden tekniikka oli minulle uusi, mutta innoistuin siitä valtavasti. Aion tehdä tällä tekniikalla joululahjaksi kintaita. Kolmas työni oli neuleliivi neulekoneella. Näissä tuotteissa jouduin käyttämään minulle hyvin tuntemattomia tekniikoita. Olen aiemmin pelännyt kokeilla minulle vieraita tekniikoita, koska olen kai pelännyt epäonnistumista. Jotenkin lannistun siitä, jos en saa aikaiseksi tahtomaani tulosta käsitöissä. Tämän kurssin aikana olen kuitenkin ymmärtänyt, että minulla on käsityötaitoa käsissäni. Kurssin alussa ajattelin, että tämä Lankatyöt ja huovutus -kurssi olisi minulle vahvinta aluetta. Kurssin edetessä käsitys omista taidoista valui kuin sadevesi viemäriin, tunsin monesti olevani sittenkin huono käsitöissä. Neuleliivin tehtyäni aloin saada itseluottamustani takaisin ja ymmärsin osaavani. En tiedä osaanko kuvailla sitä sanoin, mutta tuntui, että ymmärsin käsitöitä. Vähän kuin ymmärtäisin vierasta kieltä: en osaa kaikkea, mutta se ei ole tarpeenkaan. Sain itsevarmuutta kokeilla uusia asioita ja luottaa omiin kykyihini. 

    Opin myös paljon siitä, miten uutta tekniikkaa voi opetella. Tätä kurssia suorittaessani olen keskittynyt internetistä löytyviin oppimismateriaaleihin lähinnä. Tämä sen takia, koska päätin palattaa kurssin raportin blogin muodossa. Blogi on ollut minulla jo hieman ennen tämän kurssin alkua, mutta olen yrittänyt opetella sen käyttöä kurssin aikana. Blogiin on ollut helppo yhdistää internet-linkkejä. Olenkin yrittänyt laittaa linkit kaikista käyttämistäni materiaaleista linkit tänne, jotta lukija tietää mistä minä olen oppia etsinyt. Näiden monien internet-linkkien lisäksi käytin apunani neulekoneen ohjekirjaa sekä joitain kirjoja. Yllätin itseni sillä, miten hyvin pystyin oppimaan minulle entuudestaan tuntemattomia tekniikoita vain lukemalla ohjeita ja tutustumalla eri tiedon lähteisiin. Aiemmin olen oppinut käsityötaitoja opettajilta ja muilta kysymällä, kun nyt taas yritin luottaa omaan osaamiseni ohjeiden lukemisessa. Opin paljon myös kokeilemalla, mitä en ole ennen jaksanut tehdä. Neulekoneella neuloessani jouduin tekemään monia vaiheita useaan kertaan, ennen kuin ne menivät oikein. Se ei kuitenkaan lannistanut minua, koska tiesin tekeväni tätä kurssia itseäni varten. 

    Koko kurssi on ollut minulle hyvin tärkeä oman käsityökulttuurini rakentajana. Olen oppinut paljon itsestäni sekä omista kyvyistäni sekä rajoituksistani. Minulla on kykyjä vaikka mihin, kunhan keskityn tekemiseen ja haluan oppia, ja ainoa minua rajoittava tekijä on omat ajatukseni. Sain palautetta siitä, ettei minun Kulttuurit kohtaa - ideani ollut odotettu, vaan päälle liimattu. Ymmärrän rakentavan kritiikin. Minulla oli tätä kurssia tehdessäni vahva käsitys siitä, että haluan tehdä tätä itseäni varten. Tämä kurssi on yksi harvoista yliopistokursseista, joita tehdessäni olen unohtanut arvioinnin ja keskittynyt itseni voittamiseen. Minulla ei ole vahvaa käsitystä synnyin alueeni tai oman sukuni käsityökulttuurista ja sen takia minusta ne aiheina tuntuivat vierailta minulle. Ymmärrän, että tällä kurssilla olisi ollut hieno tilaisuus tutustua näihin kulttuureihin, mutta en kadu omaa valintaani. Tämä kurssi antoi minulle sysäyksen tutustua minuun itseeni ja siihen mistä minun käsityökulttuurini rakentuu ja mistä se kumpuaa. Vaikka ajallisesti tämä kurssi päättyy tänä keväänä, niin uskon minun osaltani kurssin teeman jatkuvat itselläni läpi koko elämäni. Olen nyt kiinnostuneempi käsitöiden takana olevista ajatusmaailmoista ja haluan oppia  jatkossakin uutta. Tulen tietoisesti etsimään vastauksia siihen, mistä oma kiinnostukseni käsitöihin on alkanut, miten suvussani on käsitöitä tehty, millainen on Suomen käsityökulttuuri ja millainen on tämän päivän käsityökulttuuri. Tällä kurssilla sain kiven vierimään ja toivonkin, ettei se enää ikinä palaa siihen tilaan, jossa se oli  kurssin alussa: lähellä sammaloitumista ja taantumista tuttuun ja turvalliseen. 

    keskiviikkona, tammikuuta 23, 2013

    Märkähuovutus - huopapitsi & statement-kaulakoru

    Hei,

    tänään meillä oli märkähuovutuksesta demokerta. Ennen tätä demoa meidän piti miettiä, mikä on eniten mieleen jäänyt märkäuovutustyö, minkä tähän mennessä elämässään on tehnyt. Minun valintani oli ketun mallinen kaulahuivi. Olen tehnyt sen noin 14-vuotiaana käsityökoulussa ja vaikken sitä ole kuin kerran käyttänyt, niin olen pitänyt siitä hyvää huolta.

    Koska olen itse pitänyt aina huovutuksesta, niin tuli yllätyksenä etteivät kaikki kurssilaiset pitäneet huovutuksen tekniikoista. Opettajana minun pitää ottaa tämä asia huomioon ja yrittää saada oppilaat innostumaan huovutuksen ihmeellisestä maailmasta. Tunnilla puhuimme, että yksi keino saada oppilaat motivoitumaan on käyttää heidän omia mielenkiinnon kohteitaan motivaation lähteenä. Esimerkiksi jos joku oppilaista ratsastaa, niin  hän voisi tehdä hevosiin tai ratsastamiseen liittyvän työn. Tehtävänantojen tulee tällöin olla melko vapaat aiheeltaan.

    Tällä demokerralla kokeilin huopapitsin (eng. lace gelting) tekemistä. Huopapitsi on venäläisen taiteilijan Aleander Pilinin kehittämä työtapa. Lopputuloksena on ristikkomainen huopakappale. Omassa kokeilussani käytin melko vähän villaa, jolloin ristikosta tuli pieni ja ohut. Jos tällä tekniikalla haluaisi tehdä vaikka pannunalusen, pitäisi villaa käyttää aika paljon. Tähän tekniikkaan löytyy ohjeita esimerkiksi käspaikan sivuilta (http://www.kaspaikka.fi/huovutus/huopa-tol2003/index.html).


    Varsinainen huovutustyö minkä tein demon aikana alkuun ja viimeistelin kotona oli statement-kaulakoru. Demon aikana kurssillamme olevat vaihto-oppilaat kertoivat virolaisesta tytöstä, joka tekee näyttäviä huovutettuja koruja. Laitan hänen sivujensa osoitteen tänne myöhemmin, jos saan sen selvitettyä. Hänen koruistaan innostuneena aloin tehdä omaa korua. Aluksi minun oli tarkoitus tehdä yksinkertainen huovutettu pötkö, jonka kietoisin rannerenkaaksi. Pötköstä tuli kuitenkin paljon paksumpi kuin oli tarkoitus, joten päätin tehdä siitä kaulakorun. Pötkö itsenään olisi ollut hieman tylsän näköinen, joten lisäsin siihen huovutettuja palloja. Pidän siitä, miten eritavoin huovutettuja palloja voi käyttää (koruja, pannunalusia, mattoja, koristeita...). Kokeilin itse ennen joulua tehdä palloista korusarjaa (http://kassahommia.blogspot.fi/2012/11/huovutetuista-palloista-tehtyja-koruja.html). Palloissa on myös se hyvä puoli, että niitä on kohtalaisen nopea tehdä kaikenlaista. Huopapalloilla voisi saada jotkut oppilaat innostumaan huovutuksesta. Korun "lukon" tein niin, että toiseen päähän pötköä tein solmun, mitä neulahuovutin, ettei se aukea. Toiseen päähän tein lenkin, minkä kiinnitin myös neulahuovuttamalla. Vahvistin lenkkiä lisäämällä siihen hieman ylimääräistä villaa neulahuovutuksen aikana. Huovutuksessa on mielestäni mahtavaa se, että töistä saa helposti viimeistellyn näköisiä. Tässä korussa esimerkiksi lukkoon ei tullut saumoja tai muita näkyviä rakenteita.


    keskiviikkona, tammikuuta 16, 2013

    Neulahuovutettu peikon pää

    Ensimmäisellä demokerralla neulahuovutimme vaahtomuovista muotoillun palan päälle erilaisia hahmoja. Ennakkotehtävänämme oli suunnitella hahmoa etukäteen, miettiä sen luonnetta ym. Minun hahmoni on pieni peikko. Hän on vasta lapsi ja sen takia käytän rohkeasti värejä. En usko, että ehdin tämän kurssin aikana tekemään peikosta kokonaista käsinukkea, mutta yritän tulevaisuudessa saada sen valmiiksi. Haluaisin käyttää käsinukkea koululuokassa, minkä takia yritän tehdä hahmosta unisexin, jotta kaikki lapset voivat samaistua häneen. Unisex-lookki ja melko ilmeetön naama auttaa lapsia toivottavasti myös käyttämään mielikuvitustaa esimerkiksi näytellessään käsinukella. 



    En laita tähän ohjeita sen hahmon pään tekemisestä, koska ohjeita löytyy muualtakin. Sen verran sanon, että tekeminen vaatii melko paljon aikaa, mutta itse pidin tekniikasta kovasti. Suunnitelmastani ja aloitetusta päästä huomaa sen, ettei suunnitelman kannata olla liian tarkka. Minullakin suunnitelma eli aika paljon jo tähän vaiheeseen päästessä. Mahdollisia suunnitteluvälineitä voisivatkin perinteisten väri- ja lyijykynien sijaan olla vaikka vesivärit, muovailuvaha tai liitutaulu. Laitan tähän kuvan ensimmäisen kahden tunnin aikaan saavutuksestani, ja toivottavasti kurssin lopulla näytän vielä kuvan valmiista naamasta :)

    Loppuun vielä muutamia teemoja, joilla tällaisia hahmon päitä voisi lähteä vaikka oppilaiden kanssa suunnittelemaan: Kalevala, unien hahmot (vaikka painajaisten kummajaiset), satuolennot, oma kuva, idolien muotokuva, eläimet...


    torstaina, tammikuuta 10, 2013

    Huovutettu maapallo

    Tein huovutetun maapallon märkä- ja neulahuovuttamalla. Maapallo on noin tennispallon kokoinen. Aloitin pallon tekemisen valitsemalla erivärisiä villoja. Tein maapallon sisustan punaruskeasta villasta. Aloitin sen tekemällä pienen tiukan pallon ohuesta villan palasta. Sen jälkeen jatkoin ohuiden villalevyjen kierittämistä pallon ympärille ristiin rastiin, kunnes pallo on isompi kuin nyrkkini. Villat kutistuvat huopuessaan. Tämän jälkeen alkaa huovutus. Kastelin palloa varovasti kuumalla vedellä. Laitoin käsiini astianpesuainetta, jotta villakuidut eivät tartu käsiin ja pallon pyörittäminen on helpompaa. Pyöritin aluksi palloa varovasti käsieni välissä ja kun se oli hieman huopunut, aloin pyörittämään sitä leikkuulautaa vasten kovempaa ja kovempaa. Pikku hiljaa huopumisen alkaa huomaamaan. Kun pallo oli mielestäni tarpeeksi tiukka, lopetin huovutuksen kastelemalla palloa vuorotellen kuumassa ja kylmässä vedessä. Viimeiseksi kylmässä. Heittelin samalla palloa tiskialtaaseen yli kymmenen kertaa lujaa. Pallo sai kuivua tämän jälkeen aika kauan, ennen kuin aloitin neulahuovutuksen. Neulahuovutin ensin mantereet vihreällä huovalla ja sen jälkeen lisäsin meret. En tehnyt tarkkaa kopiota maapallosta vaan jotain sinne päin niin, että lopputulos muistuttaa maapalloa. 
    Tarkoituksenani on leikata maapallo vielä halki ja neulahuovuttaa sisälle  maapallon kerroksia, ydin ym.  






    tiistaina, marraskuuta 20, 2012

    Huovutettu magneetti


    Huovutin aluksi villalevyn. Tämä vaihe kestää aika kauan ja vaatii kärsivällisyyttä, jotta levystä saa tiiviin. Annoin levyn kuivua yön yli. Tämän jälkeen piirsin villalevyn pintaan halutun kuvion ja leikkasin sen saksilla irti.

    Liimasin sydämen pikaliimalla kiinni magneettiin. Lopuksi annoin liiman kuivua hyvin.

    Magneeteista tuli mielestäni kauniita ja huovutusta lukuun ottamatta työskentely oli nopeaa.


    Huovutetuista palloista tehtyjä koruja






    Tein huovutetuista palloista muutaman nopean korun. Käytin valmiita osia korujen tekoon, niitä voi ostaa askartelukaupoista. Pallot huovutin niin, että ensin kiersin villoja melko tiiviiksi palloiksi, noin 2-3 kertaa isommiksi kuin minkä halusin lopputuloksen olevan. Tulos riippuu hieman huovutuksen kestosta ja siitä, kuinka tiiviiksi villat sai kieritettyä. Huovutuksen aloitin kastelemalla pallon lämpimällä vedellä ja aloin kevyesti pyörittämään sitä käsieni välissä. Kun pallo oli hieman huopunut, lisäsin voimaa pyöritykseen. Pallojen teko on nopeaa ja helppoa. Mielestäni niistä syntyi yksinkertaisen kauniita koruja helposti :)

    Nappikorvakorut
    Huovutin pari pientä harmaata palloa. Annoin niiden kuivua yön yli. Liimasin pikaliimalla niihin valmiit taustat kiinni. Liiman kannattaa antaa kuivua kunnolla. 

    Roikkuvat korvakorut
    Huovutin kaksi pienempää valkoista palloa ja kaksi isompaa harmaata palloa. Annoin näiden kuivua yön yli. Tein niihin reiät neulalla ja vedin kuvassa näkyvät hopean väriset tapit niistä läpi. Leikkasin ylimääräiset pois tapeista. Taitoin harmaan pallon läpi menneen tapin pään 90-asteen kulmaan, jotta pallo ei lähde irti. Valkoisen pallon läpi menneeseen tappiin taivutin pihdeillä ympyrän. Yhdistin pallot teon aikana toisiinsa ja lopuksi lisäsin korvakorun koukun. 

    Kaulakoru
    Huovutin yhden ison harmaan pallon ja kaksi pienempää valkoista. Käytin melko jäykkää nahkanarua. Tein aluksi kulkureittiä nauhalle palloihin niin, että pistin ison parsinneulan muutaman kerran pallojen läpi. Sen jälkeen leikkasin nahkanauhan pään ohuemmaksi ja laitoin sen neulan silmästä läpi. Vedin neulan nauhan kanssa pallojen läpi. En laittanut koruun lukkoa, koska mielestäni jäykkään nahkanauhaan oli helpompi tehdä solmu kuin laittaa lukko kiinni. Näin korun pituutta voi myös säätää halutessaan.