Neulekokeilujen jälkeen en ollut vielä ihan sinut neulekoneen kanssa, mutta päätin tutustua tähän tuntemattomaan laitteseen tekemällä vaatteen sillä. Olen huomannut, että minun on helpompi paneutua kunnolla jonkin uuden asian opetteluun, kun teen jotain konkreettista ja mielellään käyttöön tulevaa. Itse tutustuin neulekoneen käyttöön koneen mukana tulleen ohjekirjan avulla, mutta hyvä sivusto löytyy myös täältä.
Halusin tehdä itselleni liivin, minkä kiinnitykseksi tulisi yksi monista kaapissani lojuvista vöistä. Valitsin tumman harmaan, melkein mustan, langan. Lyhykäisyydessään tein liivin neulekoneella niin, että käytin apuna kaavainlaitetta. Se tarkoittaa sitä, että piirsin tietynlaiselle muoviarkille haluamani kaavan (kuositeltu t-paidan kaavasta). Muoviarkin laitoin neulekoneeseen paikoilleen ja säädin säädöt kohdilleen. Neuloessa katsoin arkilta pitikö työhön lisätä tai poistaa silmukoita. Jokin säädöissä meni minulla kuitenkin pieleen, koska liivin osista tuli paljon pidempiä kuin oli tarkoitus. Onneksi leveysmitat olivat kuitenkin halutut. Näitä liivin kappaleita tehdessäni opin paljon neulekoneen käytöstä. Levennykset ja kavennukset sekä pääntien tekeminen tuli tutuksi.
Lyhensin kappaleet oikean mittaisiksi saumuroimalla. Kappaleista sai ottaa melko reilusti pituutta pois alareunasta. Pyrin ottamaan talteen langat, mitkä näistä hukkapaloista vain pystyin saamaan. Yhdistin sivusaumat saumurilla. Saumoista tuli mielestäni siistit. Eräällä demolla keskustelimme siitä, onko saumurin käyttö sopivaa. Minun mielipiteeni on se, että jos se ei huononna vaatteen ulkonäköä niin sitten se käy. Tässä omassa työssäni saumurin jälki on siisti eikä haittaa mielestäni, mutta harkitsisin kyllä pitkään ennen kuin saumuroisin käsinneulotun vaatteen kappaleita.
Olkapäät yhdistin neulalla ja langalla silmukoimalla. Tein tällaista silmukointia ensimmäisen kerran ja saunoista tuli hieman liian kireät. Jos saumoista olisi tullut löysemmät, ne olisivat olleet lähes näkymättömänt. Nyt ne kyllä huomaa. Tekniikka oli mielestäni oivallinen ja jotenki mieletön osoitus neuleen omien elementtien hyväksi käytöstä. Silmukointi ei onnistuisi virkkauksessa tai valmiilla kankaalla.
Virkkasin kädenteihin ja liivin muihin reunoihin ensin kierroksen kiinteitä silmukoita ja sen päälle vielä rapuvirkkausta. Virkkaaminen oli hieman hankalaa, koska reunoista piti saada siitit ja virkkaus lähti helposti kiemurtelemaan. Reunasta ei siis voinut virkata liian isoa tai pientä neulekoneen jälkeen verrattuna. Onnistuin kuitenkin mielestäni kohtalaisen hyvin, kun virkkasin aina kaksi neulekoneen silmukkaa yhteen kiinteään silmukkaan.
Liivin viimeistelyssä kiinnitin kaksi hakasta liiviin eteen vyötärön kohdalle. Hakaset olin ottanut talteen pois heittämistäni urheiluliiveistä. Viimeistelyssä höyrytin työn. Reunat meinasivat monesta höyrytyksestä huolimatta rullatutua, mutta onneksi kärsivällisyys palkittiin ja nyt työ pysyy suorana. Kokeilin valmiin liivin kanssa erilaisia vöitä. Mielestäni parhaita olivat: ohut nahka vyö, harmaa kravatti sekä musta satiinipanta. Pidän lopputuloksesta, siitä tuli sellainen kun olin toivonut. Olkasaumat ovat ehkä hieman tönköt nyt. Toivon niiden hieman asettuvan käytössä. Kaavoituksessa olisi pitänyt ehkä kaavoittaa olkapäät hieman laskeviksi, kun nyt ne ovat lähes suorat. Mutta olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti