Kaulahuivi varrasvirkkaamalla

Eräs ystäväni antoi minulle hänelle ylimääräisiksi jääneitä ohuita mohair-lahkoja. Olin innostunut Lankatyöt ja huovutus -kurssilla koulussa varrasvirkkauksesta ja mielestäni tämä tekniikka ja ohuet langat sopivat hyvin yhteen. Ajattelin heti, että teen langoista tälle ystävälleni tuubikaulahuivin.

Varrasvirkkaukseen löytyy ohje täältä . Sivustolla on mielestäni erinomaisesti esitelty kyseinen tekniikka.

Virkkasin aika pienellä koukulla työni ja vartaana käytin viivotinta. Tein aina viisi lenkkiä yhteen kuvioon. Työ oli noin 2 metrinen valmiina. Yhdistin työn päät yhteen virkkaamalla piiloketjusilmukoita (yhdistyskohta näkyy ensimmäisen kuvan alareunassa).

Äänimuistipeli

Innostuin tekemään näin pääsiäisen ja suklaamunien syönnin jälkeen äänimuistipelin. Inspiraation sain luettuani erilaisia blogeja aiheesta. Eräs ystäväni lahjoitti minulle 24 muovista munaa, joista aina kahteen laitoin saman tavaran sisälle. Munissa on muun muassa pillin pätkiä, vanhan kaulakorun puolikkaat, pieniä helmiä, herne ja herneitä, pullon korkki ja tölkin klipsuja. Kahdessa munassa ei ole mitään sisällä. Jätin munat päällystämättä, koska mielestäni ne olivat siistin näköiset näinkin ja nyt voin vaihtaa ja tarkistaa munien sisällön tarvittaessa. 

Minulla oli kaapissa metallinen Toy Story-rasia, mihin munat mahtuivat juuri sopivasti. Lopuksi tein vielä simppelit ohjeet peliin. Testasin peliä ja mielestäni se oli hauska. Kuuloaistin joutuu laittamaan todella koetukselle, jotta erottaa monien erilaisten äänten parit toisistaan. Mielestäni peli oli hauska! Pohdin myös tulevana opettajana, että näistä munista monia voi käyttää rytmimunina. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla :)

Solmeilu - fransu ja verkko

Minun lähipiirissäni fransujen ja verkkojen tekeminen ei ole ollut yleistä. Ainakaan isovanhempani eivät muistaneet tehneensä näillä tekniikoilla mitään töitä. 

Yläpuolella oleva verkon näköinen harjoitus on fransu. Mielestäni fansun tekemisestä hankalaa teki se, miten verkkomaisesta kuviosta saa tasaisen. Itse en kamalasti innostunut fransujen tekemisestä, mutta toivottavasti jossain varsinaisessa työssä pääsen käyttämään tätä tekniikkaa hyväksi ja silloin tajuaisin sen potenttiaalin kunnolla. 

Verkon kutominen oli minulle fransua mielekkäämpää puuhaa. Ehkä tähän vaikuttaa se, että kuvittelin taas itseni veneen kannelle puuhailemaan tällaista käsityötä ja näin jo mielessäni, kuinka käyttäisin oma tekemää verkkoa kalastuksessa. Mielestäni verkon tekeminen oli aika mukavaa ja yksinkertaista puuhaa. Verkkoneula/verkkokäpy oli mielestäni oivallinen työkalu ja erittäin toimiva tässä tekniikassa. Minusta tästä työstä mukavamman teki myös ehkä se, että verkon silmistä sai helpommin saman kokoisia, kun käytin viivainta apuna. 

Koulusovelluksina tuli sellaisia ajatuksia fransuista, että niitä voisi käyttää vaikka kaulaliinan tai pöytäliinan hapsujen viimeistelyssä. Muuten en oikein keksinyt mitä niistä voisi tehdä. En jotenkin nyt päässyt jyvälle fransuista tekniikkana. Verkosta sen sijaan minulle tuli heti mieleen isänpäiväkortit. Tein pienen kokeilun, jossa kalat ovat vietereiden avulla hieman irti tausta pahvista. Oma isäni on kova kalastamaan ja hän varmasti tykkäisi tällaisesta kortista. Innostuin myös verkolla koristelluista pulloista. 

Nämä tekniikat ovat mielestäni jo edistyneemmille käsityöntekijöille, joten ehkä yläasteella voisin kuvitella opettavani näitä oppilailleni. Verkosta tulee myös mieleeni yhteisöllinen käsityö. 

Solmeilu - makrame

Solmeiludemolle valmistauduin tutkailemalla erilaisia tämän kevään muotilehtiä. Halusin tietää, ovatko solmeillut laukut, korut tai vaikka vaatteet tämän kesän tulevan muodin ytimessä. Tuloksena oli se, että harmillisen vähän näitä solmeiltuja asusteita tai vaatteita löytyi lehdistä. Mutta H&M:n kevään lehdestä löysin uvan, missä naisella on vaaleasta puuvillalangasta solmeiltu pieni olkalaukku. Laukkuun oli päätelty niin, että solmeilun loppuun oli jätetty pitkät langan pätkät vapaasti roikkumaan koristeiksi laukun kanteen.

Solmuja voi tehdä esimerkiksi kaulahuivin hapsuihin tai kudonnaisen loimilankoihin. Solmuja voi myös käyttää avaimenperien (esim. munkinnyöri) tekemiseen tai ystävän rannekoruja voi tehdä myös solmuilla. Munkinnyöristä saa myös tehtyä koiralle purulelun. Käsityön tunneille puhutaan varmasti jossain kohdin pukeutumisesta ja huivi on yksi osa sitä. Huiveja voisi solmia erilaisilla tavoilla, esim. kravattisolmulla. Partiolaisilta ja veneilijöiltä voisi oppia paljon näppäryydestä heidän solmun tekotaitojensa puolesta. Solmuilla voisi tehdä esim. pannunalusia, koruja… Kierrätysmateriaaleista voi tehdä origamityylillä koruja. Solmuilla voi tehdä melkein mitä vain, mielikuvitus on vain rajana. Niillä voi tehdä itse työn tai koristella sitä (esim. pöytäliinan reunat). Solmuja tehdessä materiaalilla on paljon väliä lopputulosta mietittäessä.

Syventävän harjoittelun ensimmäisenä päivänä pääsin kokeilemaan solmeilua kouluympäristössä ja neuvomaan solmeilussa: Käsityötunnilla olin myös seuraamassa kaksi tuntia. Tunnin aiheena oli solmeilu. Lapset tekivät scoopidoo-naruilla (muovista venyvää ja ohutta) ja moppilangalla solmeillen. Teimme Minna Kovasen ja Pirkko Valkosen kirjan Käsityöntaito: Ideoita tekstiilityön, teknisen työn ja askartelun tekniikoihin sivun 30-31 pohjalta näitä töitä. Eräs tyttö ei meinannut muistaa miten solmun teko meni, joten keksin hänelle mielikuvatarinan solmusta. Tämä tuntui auttavan. Tarina meni jotenkin näin: Ensimmäinen lanka sukeltaa sillan ali ja hyppää toisen langan yli, sen jälkeen toinen lanka menee sillan päältä ja sukeltaa koloon. Kokeilin itse kahta erilaista solmeilua niin, että  toisesta muodostui spiraalia ja toisesta tasaista.

Kotona kokeilin rannekorun tekemistä tasosolmuilla. materiaalina käytin nahkanauhaa ja punaisia puuhelmiä. 

Itse makrame-demolla kokeilun muutamia erilaisia ja ennalta tuntemattomia solmeilutekniikoita.




Nämä kaksi näytettä on tehty silmusolmuilla. Tein solmut aina vasemmalta oikealle, ja lopputuloksesta tuli kiertynyt. Näitä silmusolmuja käytetään esimerkiksi ystävännauhoissa, mutta solmuja tehdään eri suunnista, jolloin nauhat pysyvät suorina.

Tässä kokeilussa tein kylkiluusolmuja niin, että käytin vaakasuoraa tukilankaa (vaalea lanka). 

Kokeilin ystävännauhan tekemistä. Tämän ystävännauha-mallin nimi oli muistaakseni Jacala. Nauhassa käytin silmusolmuja. Nauha lähti rullautumaan, joten neulasin sen kiinni alustaan tekovaiheessa. Luulen, että työn neulaaminen kiinni pöytään voisi helpottaa myös oppilaiden töitä ainakin aloittamisvaiheessa. 

Tämä malli on turkkilainen matto. Löysin sen kirjasta Makramee, Anne-Marie Boberg ja Elsie Svennas.  Pohdimme demolla opettajamme kanssa, että onko tämä tekniikka varsinaisesti solmeilua vai onko se punomista. Mielestäni en tehnyt yhtään solmua työssä, vaan pujottelin lankoja toisten yli ja ali. Solmeilun ja punomisen raja taitaa olla kirjallisuudessa hieman häilyvä. 

Minulle solmeilu on tällä hetkellä ajankohtainen asia sen takia, että ensi kesänä aloitamme kihlattuni kanssa purjeveneilyn. Veneillessä tarvitaan solmuja lähes päivittäin, joten ne on hyvä harjoitella huolella. Veneillessä solmut ovat usein hyötykäyttöön tarkoitettuja, mutta minä käsityöihmisenä haluaisin tehdä niitä myös koristetarkoitukseen veneeseen. Ajattelin kesällä ostaa rullan paksumpaa vaaleaa narua ja solmeilla siitä pannunaluset sekä servetti-renkaat. Mikäs sen parempaa, kun istua veneen kannella auringon paisteessa ja tehdä mukavia käsitöitä koristeiksi ja hyötykäyttöön.

Oppilaiden kanssa solmeilun aloittaminen voi helpottua, jos:

- käytetään tarpeeksi paksua materiaalia lankana (ainakin solmeilun harjoittelussa)

- solmeilukuviin väritetään langat oppilaan käyttämillä väreillä

- oppilailla on konkreettiset esimerkit solmuista, ja näitä esimerkkejä saa purkaa halutessaan

- hahmotetaan yhdessä tuki- ja solmulankojen suunnat

- visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen tuki

Ylhäällä Oskonsolmu renkaana. http://www.youtube.com/watch?v=I-GTAGkSR_A videosta löytyy ohje tällaisen tekemiseen. Alhaalla on Osmonsolmu narun päässä.

Punontakori vetoketjuista

Viime vuonna tein Kudonta -kurssilla punontatyönäni käsityökorin vanhoista vetoketjuista. Vetoketjut hamstrasin kirpputoreilta. Onnekseni niitä löytyikin eräältä pieneltä kirpparilta läjäpäin vanhoista vaatteista irrotettuina.

Yhdistelin vetoketjuista halutun mittaisia ompelemalla ne yksinkertaisesti ompelukoneella yhteen. Alla olevassa kuvassa näkyy, miten vetoketjuja on jatkettu ja kuinka pohjanpunonta on lähtenyt liikkeelle.

Kun punominen oli edennyt siihen asti, että viimeinen renkula oli väännetty paikoilleen, taittelin vetoketjun reunat sisään nuppineulojen avulla. Kori oli tässä vaiheessa todella hankala pitää kasassa ja reunat eivät meinanneet pysä lainkaan pystyssä. Olin ajatellut, että koska vetoketjuja on niin paljon ristiin rastiin niin se pysyisi hyvin muodossaan. Näin ei kuitenkaan valitettavasti tapahtunut, joten suunnitelmiin täytyi tehdä muutos.

Halusin korista jämäkän, joten minun täytyi kehitellä siihen jonkinlaista tukemista. Löysin tarvikelaatikostani vanhat jämäkät henkselit ja päätin hyödyntää ne tähän työhön. Leikkelin henkselit sopivan mittaisiksi pätkiksi ja ompelin ne käsin korin sisäpuolelle tukemaan reunoja.

Tämä toimi hyvin ja korista tuli sellainen kun olin alunperin ajatellutkin. 

Lopuksi ompelin koriin sopivankokoisen sisäpussin ja kiinnitin sen käsinpistoin reunoista kiinni. Lisäksi otin muutamilla pistoilla pussin pohjasta kiinni, jotta se pysyy paremmin paikoillaan.

Korista tuli toimiva ja nyt on saksilla ja mittanauhalla pysyvä paikka !

Kukkavirkkausta Burmasta

Kuvassa sukat, jotka tein opiskeluissani eräällä kurssilla muutaman opiskelukaverini kanssa. Sukissa on yhdistelty neulontaa ja kukkavirkkausta, jonka opimme eräältä burmalaiselta maahanmuuttajanaiselta projektiharjoittelun yhteydessä.

Tekniikka on mielestäni hyvin näyttävää ja kaunista. Virkkaamisen perustaidot hallittuaan, kykenee myös virkkaamaan tällä tekniikalla. Tekniikan liittäminen sukkiin vaatii hieman soveltamisen taitoa, mutta itse kukkavirkkaukselle voi keksiä muutakin käyttöä. Esimerkiksi säärystimet tai ranteen lämmittimet olisi helppo toteuttaa tällä tekniikalla.

Teimme virtuaalinen käsityö -kurssin aikana tästä uudesta tekniikasta opetusmateriaalin Punomo.fi -sivustolle. 

Käykäähän kokeilemassa!

Nettiosoite kyseiselle sivustolle: http://punomo.fi/teeitse/page/4576 

Pikku tytön neulemekko

Tein tämän neulemekon alle vuoden ikäiselle kummitytölleni. 

Tässä on yhdisteltynä neulontaa ja virkkausta. Punosmainen yläosa on neulottu joustinneuleena, josta sitten joka neljännellä kierroksella on otettu muutamalla langankierrolla kuusi silmukkaa yhteen. Tämä on hyvin yksinkertainen neulos, mutta silti saa näyttävää pintaa. Vyötärön kohdalta alaspäin on tehty helmaosa virkaten kiinteitä silmukoita. Mekon helma meinasi lähteä rullautumaan ikävästi, joten viimeistelin helman reunan vielä kukkavirkkauksella, jotta reuna pysyisi suorassa. (Ohjeet kyseiseen kukkavirkkaukseen: http://punomo.fi/teeitse/page/4576)

Mekossa on toisella olkapäällä nappikiinnitys, jotta mekko on helppo pukea ja riisua lapselta päältä. Kädentiet ja pääntien huolittelin rapuvirkkaamalla.

Tykkäsin punosmaisesta neulontamallista niin paljon, että päätin tehdä samalla tekniikalla itselleni myös kalenteriin uudet päälliset. Kalenterissa on kansien molemmin puolin sisävara, jonne kalenterin kannet sai ujutettua. Tein kiinnitysmekanismiksi virkkaamalla lankalenkin ja napin. Ompelin neuleen kiinni ensin ohkaiseen puuvillakankaaseen, jonka jälkeen liitin kappaleet yhteen. Tämä on kestänyt todella hyvin käyttöä. Alla oleva kangas estää neuletta venymästä ja nukkaantumistakaan ei ole tapahtunut vaikka kalenteri pyörii aina millon missäkin laukussa mukana. J