Solmuja voi tehdä esimerkiksi kaulahuivin hapsuihin tai
kudonnaisen loimilankoihin. Solmuja voi myös käyttää avaimenperien (esim.
munkinnyöri) tekemiseen tai ystävän rannekoruja voi tehdä myös solmuilla.
Munkinnyöristä saa myös tehtyä koiralle purulelun. Käsityön tunneille puhutaan
varmasti jossain kohdin pukeutumisesta ja huivi on yksi osa sitä. Huiveja voisi
solmia erilaisilla tavoilla, esim. kravattisolmulla. Partiolaisilta ja
veneilijöiltä voisi oppia paljon näppäryydestä heidän solmun tekotaitojensa
puolesta. Solmuilla voisi tehdä esim. pannunalusia, koruja…
Kierrätysmateriaaleista voi tehdä origamityylillä koruja. Solmuilla voi tehdä
melkein mitä vain, mielikuvitus on vain rajana. Niillä voi tehdä itse työn tai
koristella sitä (esim. pöytäliinan reunat). Solmuja tehdessä materiaalilla on
paljon väliä lopputulosta mietittäessä.
Syventävän harjoittelun ensimmäisenä päivänä pääsin
kokeilemaan solmeilua kouluympäristössä ja neuvomaan solmeilussa: Käsityötunnilla olin myös
seuraamassa kaksi tuntia. Tunnin aiheena oli solmeilu. Lapset tekivät
scoopidoo-naruilla (muovista venyvää ja ohutta) ja moppilangalla solmeillen.
Teimme Minna Kovasen ja Pirkko Valkosen kirjan Käsityöntaito: Ideoita
tekstiilityön, teknisen työn ja askartelun tekniikoihin sivun 30-31
pohjalta näitä töitä. Eräs tyttö ei meinannut muistaa miten solmun teko meni,
joten keksin hänelle mielikuvatarinan solmusta. Tämä tuntui auttavan. Tarina
meni jotenkin näin: Ensimmäinen lanka sukeltaa sillan ali ja hyppää toisen
langan yli, sen jälkeen toinen lanka menee sillan päältä ja sukeltaa koloon.
Kokeilin itse kahta erilaista solmeilua niin, että toisesta muodostui spiraalia ja toisesta
tasaista.
Kotona kokeilin rannekorun tekemistä tasosolmuilla.
materiaalina käytin nahkanauhaa ja punaisia puuhelmiä.
Itse makrame-demolla kokeilun muutamia erilaisia ja ennalta tuntemattomia solmeilutekniikoita.
Nämä kaksi näytettä on tehty silmusolmuilla. Tein solmut aina vasemmalta oikealle, ja lopputuloksesta tuli kiertynyt. Näitä silmusolmuja käytetään esimerkiksi ystävännauhoissa, mutta solmuja tehdään eri suunnista, jolloin nauhat pysyvät suorina.
Tässä kokeilussa tein kylkiluusolmuja niin, että käytin vaakasuoraa tukilankaa (vaalea lanka).
Kokeilin ystävännauhan tekemistä. Tämän ystävännauha-mallin nimi oli muistaakseni Jacala. Nauhassa käytin silmusolmuja. Nauha lähti rullautumaan, joten neulasin sen kiinni alustaan tekovaiheessa. Luulen, että työn neulaaminen kiinni pöytään voisi helpottaa myös oppilaiden töitä ainakin aloittamisvaiheessa.
Tämä malli on turkkilainen matto. Löysin sen kirjasta Makramee, Anne-Marie Boberg ja Elsie Svennas. Pohdimme demolla opettajamme kanssa, että onko tämä tekniikka varsinaisesti solmeilua vai onko se punomista. Mielestäni en tehnyt yhtään solmua työssä, vaan pujottelin lankoja toisten yli ja ali. Solmeilun ja punomisen raja taitaa olla kirjallisuudessa hieman häilyvä.
Minulle solmeilu on tällä hetkellä ajankohtainen asia sen takia, että ensi kesänä aloitamme kihlattuni kanssa purjeveneilyn. Veneillessä tarvitaan solmuja lähes päivittäin, joten ne on hyvä harjoitella huolella. Veneillessä solmut ovat usein hyötykäyttöön tarkoitettuja, mutta minä käsityöihmisenä haluaisin tehdä niitä myös koristetarkoitukseen veneeseen. Ajattelin kesällä ostaa rullan paksumpaa vaaleaa narua ja solmeilla siitä pannunaluset sekä servetti-renkaat. Mikäs sen parempaa, kun istua veneen kannella auringon paisteessa ja tehdä mukavia käsitöitä koristeiksi ja hyötykäyttöön.
Oppilaiden kanssa solmeilun aloittaminen voi helpottua, jos:
- käytetään tarpeeksi paksua materiaalia lankana (ainakin solmeilun harjoittelussa)
- solmeilukuviin väritetään langat oppilaan käyttämillä väreillä
- oppilailla on konkreettiset esimerkit solmuista, ja näitä esimerkkejä saa purkaa halutessaan
- hahmotetaan yhdessä tuki- ja solmulankojen suunnat
- visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen tuki
Ylhäällä Oskonsolmu renkaana. http://www.youtube.com/watch?v=I-GTAGkSR_A videosta löytyy ohje tällaisen tekemiseen. Alhaalla on Osmonsolmu narun päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti